Lääkkeellinen kivunhoito

Lääkkeiden käyttö kivunhoidossa on erittäin yleistä. Tavallisimpia lääkkeellisiä kivunhoidon menetelmiä ovat erilaiset kipulääkkeet. Oikein käytettynä tulehduskipulääkkeet lievittävät tehokkaasti kipua. Kaikkiin lääkkeisiin kuteinkin liittyy myös erilaisia haittavaikutuksia. (Kalso ym. 2020, 177–178.) Kivunhoitoon on olemassa myös voimakkaampia kipulääkkeitä, johon tarvitsee lääkäriltä reseptin. Lääkäri arvioi minkälaisesta kipulääkityksestä kehitysvammainen parhaiten hyötyisi. Voimakkaisiin kipulääkkeisiin liittyy aina riski riippuvuuden kehittymiseen. Usein myös lääkevaste heikkenee ajan myötä. (Paakkari 2022.) 

(kuva:Pixabay.com)

TULEHDUSKIPULÄÄKKEET	PARASETAMOLI	OPIOIDIT
Estävät tehokkaasti kipua sekä kudoksen tulehdusreaktiota.  Ilman reseptiä esim. Ibuprofeeni. (EI tule käyttää samanaikaisesti verenohennuslääkityksen kanssa.)  Suositellaan tilapäiseen ja satunnaiseen kivun hoitoon.  Suositus on kerrallaan korkeintaan muutaman päivän kestävä käyttö.  Saattaa aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia, kuten vatsaoireita.   (Paakkari 2022.)	Särkylääke, jota käytetään tilapäisesti lievittämään kipua.    Liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa haittaa maksalle.  (Lääkeinfo.fi)    Parasetamolin vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta se vaikuttaa eri tavalla kuin tulehduskipulääkkeet.     Ei ole tulehdusta vähentävää vaikutusta.  (Duodecim 2022.)	Tehokkaimpia akuuteissa kiputiloissa, esim. traumat ja leikkauksen jälkeinen kivun hoito.  Estävät kivun välittymisen aivoissa, selkäytimessä sekä ääreishermostossa.  Luokitellaan lääkemääräyksen vaativiin PKV-lääkkeisiin, sillä ne vaikuttavat keskushermostoon.  Tarvitsee aina lääkäriltä reseptin.  Näiden valmisteiden toimittamiseen apteekista liittyy erityisiä sääntöjä väärinkäytön estämiseksi.  Opioidit jaetaan heikkoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin opioideihin.  Kaikki vahvat opioidit luokitellaan huumausaineeksi, jonka vuoksi niistä pidetään huumausainekirjanpitoa apteekissa ja sairaalassa.  Haittavaikutuksia esim. ummetus ja väsymys. Riski riippuvuuden kehittymiseen.  (Mäenpää & Karttunen 2017.)

ERILAISET LÄÄKEMUODOT

Valikoimassa on tarjolla paljon erilaisia lääkemuotoja. Lääkemuoto kannattaa valita sen mukaan, mikä kehitysvammaisella parhaiten sopii. Esimerkiksi nielemisvaikeuksissa kannattaa suosia nestemäistä lääkemuotoa.

SUUN KAUTTA OTETTAVAT	Tabletti: nieltäväksi tarkoitettu lääkevalmiste. Nautitaan nesteen kanssa.   Depottabletti: Lääkeaine vapautuu hitaasti, jolloin lääke vaikuttaa pitkään.   Poretabletti: jauhoseoksesta puristettu valmiste, joka liukenee nopeasti veteen. Liuotetaan lasilliseen vettä ja nautitaan juomana. Vaikutus alkaa nopeasti. Ärsyttävät yleensä vähemmän vatsaa kuin tavalliset tabletit.   Purutabletti: jauheseoksesta puristettu lääkevalmiste, joka on tarkoitettu pureskeltavaksi ja nieltäväksi.   Imeskelytabletti: suussa liukeneva tabletti, joka paikallisesti vaikuttaa suussa ja nielussa.  Kielenalustabletti: suussa liukeneva tabletti, joka asetetaan kielen alle tai ikenen ja posken väliin, missä se sulaa. Imeytyy limakalvolta verenkiertoon ja vaikuttaa nopeasti.  Oraaliliuos: nestemäinen lääkemuoto, joka nautitaan suun kautta. Annostelu tapahtuu joko ruiskulla, pipetillä, annosmitalla tai lusikalla.
NENÄÄN ANNOSTELTAVAT	Nenäsumute: annostellaan nenän limakalvoille, jossa se vaikuttaa paikallisesti tai imeytyy verenkiertoon. Hyvä annostella pystyasennossa suuntaamalla suihke nenäontelon suuntaisesti. Toistetaan yleensä kumpaankin sieraimeen. Vaikuttaa nopeasti
ULKOISESTI KÄYTETTÄVÄT	Lääkelaastarit: niissä on säiliö, josta vaikuttava aine vapautuu kalvon läpi hitaasti ja imeytyy ihon läpi verenkiertoon.
PERÄSUOLEEN ANNOSTELTAVAT	Peräpuikko eli suppo: paikallisesti vaikuttava tai peräsuolen limakalvolta verenkiertoon imeytyvä lääke. Käyttö tarkoituksenmukaista, kun suun kautta ei voida annostella lääkettä.
ULKOISESTI/PAIKALLISESTI KÄYTETTÄVÄT	Paikallisesti käytettäviä kipulääkkeitä on monenlaisia. On esimerkiksi erilaisia geelejä ja voiteita. Ohjeiden mukaan käytetty paikallinen valmiste imeytyy ihonalaisiin kudoksiin ja lievittää oireita. On tärkeää levittää geeliä/voidetta säännöllisesti ohjeen mukaan, jotta kudokseen pääsee kertymään riittävä määrä vaikuttavaa lääkettä. Tällaiset valmisteet toimivat hyvin esimerkiksi pinnallisissa kiputiloissa sekä lievissä urheiluvammoissa. (Paakkari 2022.)
INJEKTIOT	Ruiskun ja neulan avulla annettuja lääkeannoksia.   Injektiopaikka määrittelee vaikutuksen alkamisnopeuden.  Voidaan pistää ihon alle (s.c.) lihakseen (i.m.) tai suonensisäisesti (i.v).   I.V-muodossa annosteltaessa vaikutus alkaa kaikkein nopeimmin.   Injektion annostelee joko lääkäri tai sairaanhoitaja.
INFUUSIOT	Annetaan suonensisäisesti isompi määrä lääkettä laskimoon.  Infuusion määrää lääkäri ja usein sen annostelee sairaanhoitaja.

(Terve.fi 2012.)